Kipu. Onpi se saatananmoinen kun omalle kohdalle sattuu ja kun se on paikassa missä ennen ei ole kipua ollut niin se tuplaantuu. Minulla tämä ennenkokematon paikka oli korva, tarkalleen ottaen oikeanpuoleinen korva.                                                                                                 Kyllä. En muista edes pentuna olleeni korvieni takia kipeänä. Niin, voihan se olla että aika kultaa muistot. Näin kuitenkin muistellessani oli lapsuuteni korvieni puolesta kivutonta aikaa.

Helvetti alkoi viime viikolla maanantaina pienenä oireiluna, sellaisena josta luulee pääsevänsä noin vain eikä siihen  kiinnitä  paljon huomiota. Pikkuhiljaa oireet pahenivat ja sai monimuotoisempia piirteitä, korva meni tukkoon, lumpsahteli, välillä vihlovaa kipua ja välillä kovaa vinkumista. Muun ajan kipu oli tasaisen tappavaa tykytystä. Jos korvalle olisi leijaillut hius olisin varmaan huutanut kivusta.Ja ikäänkuin kiusallaan tuntuikin kipu hellittävän, mutta tulikin ilkkuen kahta kovempana takaisin  Silti vielä elätteli toiveita että korva paraneisi noin vain, naps. Ihminen kun on tyhmä vaikka toista kuvittelee.

 Torstaina oli jo pakko luovuttaa ja käydä arvauskeskuksessa korvaa näyttämässä. Huomautin kyllä "konitohtorille" että korva on tosi kipeä jo pelkälle kosketukselle, mutta olisihan se liikaa vaadittu elämäänsä kyllästyneeltä puoskarilta että olisin saanut asiallista kohtelua. Instrumentti tökättiin korvaan sellaisella voimalla jotta elämä vilisti silmieni edessä tähtitaivaalla. Jumakauta kun olis tehny mieli motata hra lääketieteen kanditaattia kun aloin virota käsittelystä.

Tavanomainen antibioottikuuri 1X2tbl diagnoosilla välikorvan tulehdus. Tyytyväisenä aloin napsia tabuja ja odotella antibiootin myönteistä vaikutusta. Oli nimittäin unetkin jääneet vähiin. Parissa, kolmessa päivässä kuurin pitäisi alkaa tehota. Torstai, perjantai, lauantai ei,ei mitään helpotusta. Olo vaan pahenee, jopa pureskelu tuottaa kipua. Lauantaina oli pakko mennä päivystykseen. Sieltä sitten lähetettiinkin suoraan korvapolille asiantunteviin käsiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun näkyi valoa tunnelin päässä. Ja kyllä sieltä apu löytyikin. Korva tamponoitiin eli työnnettiin korvakäytävään lääkettä sisältävä vanutuppo, josta lääke imeytyisi ympäristöön.  Sunnuntaina ja  maanantaina piti vielä käydä polilla vanutuppo vaihtamassa ja tänään voi itse ottaa pois tupon. Kontrollikäynti viikon päästä.

Kyseessä oli kuulema oikeastaan ulkokorvan tulehdus ja aika paha sellainen. Tohtori korvapolilla kyseli että uinko paljon. Korvat tulisi saada hyvin kuivatuiksi uinnin jälkeen. Kysyi myös kaivelenko korviani ja täytyi tunnustaa että kyllä. Tohtori selittää että ei kannattaisi kun pääsee pöpö helpommin iskemään ja nyt kun se kerran on iskenyt on tulehdus helpompi uusiutumaan.

Mitä siis opimme tästä? No eikö oliskin aika hienoa jos ihminen jostakin jotakin oppis!

Kaikesta huolimatta on kyllä fantastista että terveydenhuolto kaikkine vikoineen/puutteineen on tällä tasolla suomessa. Sain tarvitsemani hoidon, erikoislääkäri, edes ilman hirmuista jonottamista tai paksua lompakkoa ja siitä olen kyllä kiitollinen.